Mitä jos

Miten on ihanaa tehdä sitä mitä rakastaa. Musiikkia. Koko elämän spektri on musiikkia: uuden luomista, treenaamista, keikkailua, ihmisiin tutustumista ja niiden kanssa uuden luomista, treenamista ja keikkailua ja uusiin ihmisiin tutustumista. Ja sitte treenataan. Oli treenit sitten tuskaa tai jättimäisen flown kuorruttamia, jokatapauksessa koko idis on tulla paremmaksi, joten kaikki käy. Aamulla herää sen takia, että tänään voi tehdä jotain paremmin kuin eilen. Tänään voi löytää jotain mikä ei eilen ollut edes mahdollista. Onhan se HIENOA ELÄMÄÄ!

Sitten on se toinen puoli. Kaikki se missä pitäisi suurinpiirtein osata ja oppia kylmiltään ihan joku toinen ammatti: myyjä, markkinoija, tiedottaja, tuotesuunnittelija, tuotteistaja, hinnoittelija, kirjanpitäjä, laskuttaja. Hetkinen.  Mitään noista ei ole ikinä kuulunut treeneihin, ketään noista ei ole mun kavereissa, kukaan ei tee ite noita, eikä varsinkaan noita tehdä yhdessä. Mikään noista ei ole syy herätä aamulla –päinvastoin.

Myönnän. Molemmat maalailut ovat kärjistettyjä osia musiikin ammattilaisen elämästä, mutta totta toinen puoli: se miten oma ammatinvalinta tuntuu juuri  oikealta ja hienolta tavalta elää, se tuo samalla mukanaan jotain joka onkin  vierasta ja luotaantyötävää. Helppo tapa karata todellisuudesta - siitä todellisuudesta että keksisi mistä se raha tulee elämiseen - on hokea itselleenkin ettei tee musiikkia rahasta. Tai kiteyttää liiketalouden osaaminen mantraan Artisti maksaa heh heh. Tai kokeilla summamutikassa omia nettisivuja ja huudella fb:n seinällä mitä kaikkea on menossa. Ja toivoa että jotenkin vaan ne ihmiset löytäis. On se hienoa elämää.

Mitä jos

Tehtäis yhdessä. Niin kuin musiikkia muutenkin tehdään yhdessä. Ja palkattais tekemään just ne ihmiset, jotka on oikeesti heränny aamulla miettimään miten ihmiset tavotetaan ja tuotteita hinnoitellaan ja luodaan.  Kenenkään ei tarttis opetella uusia ammatteja ja varsinkaan kenenkään ei tarttis yksin huudella.

Mitä jos

Vois rakentaa nettiin uraa ittensä näköseksi. Sinne jäisi muistiin ja nähtäväksi kaikki produktiot, sävellykset, keikat, demot, nuotit ja kenen kanssa on tehty duunia. Ja samalla voisi myydä omaa tekemistä ja osaamista. Ja samalla näkyis ite kartalla ja voisi katella kenelle ehdottais yhteistyötä ulkomailla. Ja samalla olis mukana kun promotaan tekemisistä ja hinnoitellaan tuotteita myytäväksi. Ja samalla voisi ite keskittyä siihen minkä takia elämä on hienoa.

Mitä jos

Siitä voisi maksaakin jotain. Esimerkiksi 45€ kuukaudessa. Toi tulee maksettua yhdellä soittotunnilla kuukaudessa, murto-osalla keikkapalkkiosta kuukaudessa, kymmenellä myydyllä nuotilla kuorolle á 4,50 kuukaudessa. No mutta miksei kuitenkin ilmaissivusto tai über? Koska me tarvitaan noi ihmiset tekemään töitä  eikä toisaalta haluta yhtäkkiä joutua maksamaan über-korvauksia lakien muuttuessa. Miksei provisiokorvaus, se olisi reilumpaa. Just ei olisi reilumpaa: mitä enemmän tulee tuloja sitä enemmän pitää maksaa. Ja überia tai provisiota ei voi vähentää verotuksessa, tämän voi.

Mitä jos

Musiikin ammattilainen lopettais yksin tekemisen. Summamutikassa huutelemisen. Eikä maksaiskaan enää ihan kaikkea?